Friday, July 14, 2017

The importance of testing Valonkestotestejä



Ensi viikolla on 20-23.7 taas Värjärikillan järjestämät värjäripäivät, tänä vuonna Lepaalla. Siellä on erilaisia kursseja, ja yhtenä on mm Outi Sipilän vetämä kurssi luonnonpuretteista. Hän oli kirjoittanut mielenkiintoisen artikkelin keväänä Värillä-lehteen siitä, miten tärkeää olisi, että kun kokeillaan erilaisia uusia purete ja väriaineyhdistelmiä, niin myös niiden valonkestoja testattaisiin ja erityisesti että näistä tuloksista myös kerrottaisiin jälkeenpäin. Usein tosiaan väri ensisilmäyksellä näyttää hienolta, mutta joidenkin kuukausien tai vuosien jälkeen väri onkin muuttunut, ja on pettymys sekä värjärille että lankojen käyttäjille. Toisaalta testauksen avulla voidaan löytää ne parhaat yhdistelmät näistäkin! Hän oli itse värjännyt 34 vuotta sitten sienillä, ja näytteet näistä värjäyksistä oli säilytetty pimeässä. Kuitenkin löyhkäsilokalla värjätty tinapuretettu sininen lanka oli muuttunut täysin valkoiseksi vuosien mittaan pimeässäkin säilytettynä. Vastaavasti verihelttaseitikkien punainen oli pitänyt värinsä samoissa oloissa.

Tämän innoittamana kaivoin esille omia orakkailla ja löyhkäsilokalla viimeisen parinkymmenen vuoden aikana värjättyjä lankojani ja näytteitä. Kaikista värjäyksistä en löytänyt näytteitä, mutta aika paljon olen säilyttänyt. Ymmärtääkseni orakkaiden ja löyhkäsilokan väriaineet ovat samantyyppisiä, ja siksipä nyt sitten vihdoin ajattelin tehdä pidempiaikaisen valonkestotestin näille langoille. En ole sinisiä orakaslankoja myynyt useinkaan juuri siksi kun en voi olla varma niiden valonkestosta, toisaalta ei niitä ole kovin paljoa. Lisäksi laitan nyt vertailuun myös orakkailla raparperilehtipuretuksen kanssa värjätyt langat.
Alla kuvia varastosta löytämistäni lankanäytteistä.

IN ENGLISH
Next week Finnish Dyer's Guild has it's annual gathering (though I'm not able to make it there).
They have different workshops, and one of them is a workshop about plant mordants, by Outi Sipilä who has a long experience with natural dyes. She had written an interesting article in guilds magazine about plant mordants and how important it is that when people experiment with new plant mordants and plant combinations, that they would test them for light fastness and also report back what the results are. It is a shame that many times initially wonderful colours fade more or less rapidly to something dull, and this may discourage people new to dyeing or people who buy naturally dyed yarns. On the other hand some new good results may just be waiting to be found!
She wrote how she had dyed 34 years ago with mushrooms and kept samples of these yarns in a dark place in an envelope all these years. Now, when she looked at them, she found that blue which was dyed with mushroom Telephora palmata (tin mordant) had completely faded to white, even in dark. In the same conditions reds from Cortinarius semisanguineus had kept their colour.

This reminded me how also I had forgotten my samples, and need to do more lightfastness tests! I dug up samples and yarns which I had dyed with tooth fungi and Telephora palmata over the last 20 years. I hadn't kept samples from all the dyeings (or I didn't find them), but I found most of them. As I understand the dyes in tooth fungi are the same type as the dyes in Telephora, and I now I decided to do a longer test for these for the rest of the summer. I have also samples of yarns dyed with tooth fungi and mordanted with only rhubarb leaf, and it will be interesting to see how they compare with alum mordanted yarns.
Here are pictures of the yarns and samples I found.

Sarcodon squamosus, männynsuomuorakas


Hydnellum suaveolens, tuoksuorakas 



Yllä ja alapuolella on löyhkäsilokkanäytteitä. Suurin osa näyttää nyt aika harmahtavilta, vaikka minulla on mielikuva, että ne olisivat olleet alunperin sinisempiä. Ihan outo on tuo oikealla oleva keltainen, miten ihmeessä olen saanut löyhkäsilokalla sellaista. Vasemmalla oleva hyvin vaalea on menettänyt väriään, vihkossa minulla lukee, että se oli vaalea turkoosi värjäyksen jälkeen. Se oli värjätty 2012. Näyttää tosiaan siltä, että löyhkäsilokka ei ole erityisen hyvä värisieni, koska sen sininen harmaantuu tai katoaa ajan kanssa. Nämä kaikki näytteet on säilytetty pimeässä.

IN ENGLISH
Above and below are samples dyed with Telephora palmata. Most of them seem now to be greyish, but I remember them being more blueish grey initially, so they have lost at least some of their color. Beige on the right is strange, how could I have gotten that color from Telephora.. I can't understand. The pale color on the left has been dyed in 2012, and I have written in my notebook that it was pale turqoise, so that has lost also it's color. So it seems that Telephora palmata is not a good dye fungi, it's blue is lost in time. I have kept these samples in the dark.


Tein nyt tällaisen testijutun, ja peitän puolet langoista pahvilla, ja puolet saavat olla kuistilla auringossa loppukesän ajan. Vertailuksi pistin myös morsinkolankaa, se kyllä pitää värinsä. Epäilen näiden orakaslankojen muuttuvan vihreämmiksi valossa, mutta miten paljon ne vaalenevat, se jää nähtäväksi. Kiitos Outi, kun muistutit näiden testausten tärkeydestä. Toivottavasti saatte kurssilla mielenkiintoisia tuloksia ja myös jatkossa selviäisi, mitkä yhdistelmät ja puretukset selviävät voittajina:)

IN ENGLISH
I made now this kind of test for the yarns, I will cover half of them and leave half in the sunlight in our porch for the rest of the summer. To compare with, there is also a sample dyed with woad, I'm sure it will keep it's color. I suspect the tooth fungi yarns will turn green and lose the blue in them, but how much will they fade, that remains to be seen.
Thank you Outi for reminding about the importance of these tests. I hope you get interesting results in the workshop and also what colors/mordants are the winners in the long run:)



-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Lopuksi kuvia tällä viikolla yhdeltä aamulenkiltäni. Lähellä kasvaa hieno niitty täynnä päivänkakkaraa, ei kovin yleistä täällä.

Here are some pictures from my morning walk this week. Close by is a pretty field full of Oxeye daisies, not so common sight any more.



Tienpenkalla kasvaa ahomataraa.

Galium boreale by the side of the road.


Ahomataran erottaa helposti siitä, että sillä on vain neljä lehteä kiehkurassa varren ympärillä.

It is easy to recognize from having only four leaves in a whorl around the stem.


Nämä ovat joko keltamataraa tai piennarmataraa, joka on keltamataran ja paimenmataran risteymä, ja minusta vaikea erottaa aidosta keltamatarasta.

These are either Galium verum or Galium x pomeranicum which is more common and for me they are difficult to tell apart. 


Puutarhassa kukkivat pionit, kurjenmiekat ja kurjenpolvet.

In the garden now it is time for peonies, irises and cranesbills.